Kosken Tl kunnan Ympäristönsuojelu vastaa ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä Auran kunnassa.
Vanhat öljysäiliöt ja vieraslajit
Tämän keväisten öljyvahinkojen takia ympäristönsuojelu on päättänyt kartoittaa mahdollisimman hyvin etenkin maanalaisten säiliöiden, sekä käytössä olevien että käytöstä poistettujen, sijainteja. Esim. ELY:n avustusta fossiilisista polttoaineista luopumiseksi hakeneiden tiedot meillä on tallella, mutta Te muut.
Öljylämmitys on alkanut yleistyä 1950-luvun lopulla ja on ollut hyvin suosittu lämmitysmuoto aina 1970-luvun öljykriisiin asti. Tänä aikana öljysäiliöitä on kaivettu maahan, laitettu kellariin tai autotallin ja talon väliin tai autotallin/varaston lattian alle tms. Kun lämmitysmuotoa on sitten jossain vaiheessa vaihdettu, niin öljysäiliö saattaa olla unohtunut mainita esim. kiinteistöä myytäessä.
Ympäristönsuojelua kiinnostavat eniten maan alla tai maanvaraisessa tai maapohjaisessa tilassa olevat polttoöljysäiliöt ja etenkin pohjavesialueella, olivat ne sitten käytössä tai eivät. Toivommekin, että laitatte meille sähköpostia: ymparisto@koski.fi tai postia: Kosken Tl Ympäristönsuojelu, Härkätie 5, 31500 KOSKI TL, jos kiinteistöltänne tällaisia löytyy. Tietoja, joita tarvitsemme:
· omistaja + osoite/kiinteistötunnus
· asemapiirros, jossa rakennukset ja öljysäiliön paikka (ei tarvitse olla mittakaavassa)
· säiliön koko ja materiaali, jos tiedossa
· onko säiliö tyhjä / puhdistettu vai onko siellä mahdollisesti öljyä sisällä
Jos epäilet, että omistamaltasi kiinteistöltä saattaisi löytyä öljysäiliö, mutta et ole varma mistä: etsi mahdollista täyttöputkea. Alla olevissa kuvissa vasemmalla puolella nykyisin käytössä (alkaen 1.9.1985) oleva nokkavipuliitin ja oikealla sitä aikaisempi sakaraliitin (ei toimitettu öljyä enää 30.6.2018 jälkeen).
Täyttöputki sijaitsee usein talon tai muun rakennuksen sokkelissa tai pinnoituksen alaosassa, mutta saattaa sijaita myös esim. autotallissa sisällä, ulkona/sisällä betonirenkaassa, metallikannen alla, tms. Vaikka tällaista ei löytyisi, voit laittaa tietoa meille, niin yritämme selvittää asian.
Meidän alueemme kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset kertovat öljysäiliöiden tarkastuksista näin: Ensimmäisen kerran maanalaiset öljy-, polttoaine- ja kemikaalisäiliöt tulee tarkastuttaa 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta ja maanpäälliset säiliöt 15 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Tämän jälkeen sovelletaan KTM:n maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) tarkoittamia luokituksia: luokan A metallisäiliö on tarkastettava uudelleen viiden vuoden ja muu kuin metallisäiliö kymmenen vuoden välein, luokan B säiliö kahden vuoden välein, luokan C säiliö on poistettava käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta, jollei pelastusviranomainen erityisistä syistä anna poikkeuslupaa. Luokan D säiliö on poistettava käytöstä välittömästi.
Tarkastukset kannattaa tehdä, sillä lämmititpä öljyllä tai et, olet vastuussa tontillasi olevasta öljysäiliöstä ja siitä, ettei se valuta öljyä maaperään. Öljysäiliön tarkistuksen kustannus on noin 300–500 €, kun taas summat, joista maaperän puhdistuksen yhteydessä puhutaan ovat vähintään viisinumeroisia. Ja jos et ole tarkistuttanut öljysäiliötäsi, voidaan vakuutuskorvaus evätä kokonaan.
Palaisista löytyi kiehkuravesiruttoa
Marttilasta Palaisten uimarannan lammesta on löytynyt varsin ikävää kasvia, kiehkuravesiruttoa (Elodea nuttallii). Laji on EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji.
Kiehkuravesirutto on uposkasvi, joka viihtyy lammissa, järvissä, hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa sekä murtovedessä. Kiehkuravesirutto ei ole ihmisille tai kotieläimille vaarallinen, mutta sen massakasvustot haittaavat umpeenkasvullaan kaikkea vesien käyttöä, kuten veneilyä, kalastamista ja uimista.
Nimi ”rutto” viittaa kasvin sitkeyteen ja nopeaan leviämiseen, koska se voi muodostaa massiivisia kasvustoja. Kasvullinen levittäytyminen on hyvin tehokasta, sillä vesirutto katkeaa helposti ja lisääntyy hyvin pienistäkin kasvinpalasista. Kiehkuravesiruttoa on käytetty akvaariokasvina, ja sen epäillään päätyneen vesistöihin akvaarion tyhjennyksestä. Kiehkuravesirutto saattaa levitä lammesta toiseen ihmisen välityksellä, kun kasvinpalat kulkeutuvat uima- tai kalastusvarusteiden mukana.
Kiehkuravesirutto on Pohjois-Amerikasta lähtöisin. Suomesta ensimmäinen kiehkuravesiruttohavainto tehtiin Paimion Ankkalammesta vuonna 2021. Tämän jälkeen kiehkuravesiruttoa on löydetty yhteensä lähes kymmenestä muusta lammesta Paimiosta, Maskusta ja Paraisilta. Ankkalampi päädyttiin tyhjentämään kiehkuravesiruton massakasvustojen ja toisen haitallisen vieraslajin, aurinkoahvenen, hävittämiseksi lammesta.
Kiehkuravesiruton hävittäminen on vaikeaa, minkä vuoksi tärkeintä olisi estää lajin leviäminen uusille alueille.
Jotta kiehkuravesirutto ei leviäisi versonpaloista muualle, on tärkeää pestä uima-, veneily-, kalastus- ym. välineet ennen kuin vie ne toiseen vesistöön. Näin kannattaa toimia missä tahansa vesistössä käytyään.
Kiehkuravesiruton kartoittamista ja torjuntaa Palaisissa suunnitellaan yhteistyössä Marttilan kunnan, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Kiehkuravesirutto on voinut levitä myös muihin lähistön lampiin. Mikäli epäilet havainneesi kiehkuravesiruttoa muualla, ilmoita siitä ympäristönsuojelutoimeen, kuntaan tai vieraslajit.fi –portaaliin.
Tietoja ja kuvia kiehkuravesirutosta: Kiehkuravesirutto – Vieraslajit.fi
Lisätietoja:
Helinä Mäkelä
johtava ympäristönsuojelutarkastaja
Aura, Koski Tl, Marttila, Pöytyä
helina.makela@koski.fi
ymparisto@koski.fi
044 744 1131