Lupasin, että haastattelen kevään aikana teatterialan ammattilaisia teatterin eri osa-alueilta. Ajatuksena on, että he kertovat tässä blogissa ajatuksia työstään, suhteestaan teatteriin sekä nuorisoteatteriin, sekä antavat vinkkejä mitä tehdä, jos on ammatti teatterin parissa kiinnostaa.

 

Ensimmäisenä haastateltavana on Anna Hellstén, Teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK)

”Teatteri on sekä hetken että toiston taidetta. Kuinka monta kertaa sinä pystyt hyppäämään vaikka yhdenjalan hypyn täysin samalla tavalla illasta toiseen? Mistä tiedät, että olet suorittanut hypyn täysin samalla tavalla ja tuntenut samat tunteet kuin eilen, tai sitä edellisenä päivänä? Jokainen esitysilta on erilainen. Teatterin tekijän taito on toistaa sama illuusio illasta toiseen jokaiselle yleisölle mahdollisimman samana.”

 

 

Kerro kuka olet, mikä ammattinimikkeesi on ja mitä teet työksesi.

Olen Anna Hellstén, ja koulutukseltani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja YAMK sekä yhteisöpedagogi AMK. Tällä hetkellä teen Auran kunnassa vapaa-aikasihteerin viransijaisuutta, mutta jossain vaiheessa palaan taas takaisin taiteen vapaalle kentälle freelance-taiteilijaksi. Työnkuviani taiteen kentällä viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat olleet mm. teatteriohjaaja, koreografi sekä teatterin johtaja. Olen ohjannut Turun alueella ammatti- ja harrastajateattereissa, sekä toiminut vuosina 2018-2020 Kaarinan nuorisoteatterin johtajana. Erityisosaamiseni sijoittuu soveltavan teatterin puolelle, missä tehtävänäni on ollut työskennellä valitun kohderyhmän kanssa, ja valmistaa heidän kokemuksistaan julkinen teatteriteos. Olen toiminut myös vuodesta 2012 ammattitaiteilijoiden työosuuskunta Kulttuurivaltakunta osk:n hallituksessa. Kulttuurivaltakunta osk hallinnoi mm. Teatteri Mundoa, joka on soveltavaan teatteriin erikoistunut ammattinäyttämö Turun Kupittaalla. Ammattiteatterin hallinnon pyörittäminen on osa työnkuvaani freelancerina.

 

Millainen on sinun perustyöpäiväsi, työviikkosi, työkuukautesi tai työvuotesi? Mitä siihen kuuluu ja millaisista palasista se rakentuu?

Oman teatterikatsomukseni mukaan teatterin taika syntyy hyvinvoivasta ja yhteen hiilleen puhaltavasta työryhmästä, joka yhteistyönvoimasta on enemmän kuin osiensa summa. Teatterin taikaa tarvitaan mahdollisimman kokonaisen illuusion tarjoamiseksi yleisölle, jolle esitys mahdollistaa tilan ja paikan tuntea, ajatella sekä kokea turvallisessa laboratorioympäristössä. Näiden ajatuksien viitoittamana voisikin sanoa, että työskentelyotteeni teatterin tekemisessä on prosessiin keskittyvä, mutta kokonaisvaltaiseen lopputulokseen tähtäävä.

Ohjaajana/koreografiana/teatterin johtajana päätehtäväni on luoda työryhmälle puitteet, joissa he voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtäväni on suunnitella, ennakoida, visioida, kuunnella, viestiä, motivoida, ohjata, kysyä, tutkia ja mahdollistaa. Ilman työryhmää ei olisi omaa työtehtävääni. Uskon, että panostamalla yhteistyöhön saan parhaan mahdollisen tuloksen taiteelliselle työlleni, joka taas vahvistaa teoksen yhteiskunnallista viestiä. Isossa mittakaavassa, jokainen esitys on aina keskustelunavaus yhteiskunnassa esiintyvästä ilmiöstä.

Peruspäiviä tässä työssä ei juurikaan ole. Peruskausia esityksen valmistamisesta on kuitenkin eroteltavissa. Tuotantojen valmistelu aloitetaan yleensä pari vuotta ennen tulevaa ensi-iltaa. Ohjaaja on vahvasti läsnä teoksen idean syntymisen hetkistä asti, sillä ohjaajan tehtävänä on pitää käsissään teoksen taiteellista ja sisällöllistä kokonaisuutta. Usein taiteen vapaalla kentällä teosten ideat lähtevät myös ohjaajilta, minkä ilmiön tai tekstin parissa he haluavat työskennellä. Teatterin johtajan tehtävänä on teatterin ohjelmistoa valitessaan miettiä, mitkä aiheet tai ilmiöt ovat sellaisia jotka meidän teatteri haluaa nostaa keskusteluun. Mikä on meidän väittämä ympäröivästä maailmasta.

Kuva: Mika Nurmi

Tuotannot käynnistyvät vapaalla kentällä suunnittelupalavereilla ja rahoitushauilla. Vapaalla kentällä palkkaa ei kukaan yleensä saa kiinteästi mistään, vaan jokaisen tuotannon rahoitus räätälöidään eri apurahoista ja muista rahoituskanavista. Kun teoksen rahoitus, sekä sen myötä taiteellinen työryhmä on kassassa, alkaa varsinainen suunnittelutyö, jonka aikana lyödään lukkoon tuotannon aikataulut sekä taiteelliset suunnitelmat tuotannon toteutuksesta. Kun suunnittelukausi on pääpiirteittäin kasassa, alkaa teoksen harjoituskausi, jolloin työskennellään sovitun aikataulun mukaisesti koko työryhmän kanssa. Ammattituotannoissa käytetään usein kaksiosaista työpäivää, joka sisältää aamuharjoituksen 10-14 sekä iltaharjoituksen noin klo 18-22. Harrastajien kanssa harjoitukset sijoittuvat yleensä pelkästään iltoihin ja viikonloppuihin.  Harjoituskauden eri työvaiheet työllistävät ohjaajaa eri tavalla myös harjoitusaikojen ulkopuolella, voisikin karkeasti ajatella, että 80% ohjaajan työstä tehdään kotiläksyinä harjoitusten ulkopuolella.

Harjoituskauden jälkeen tuotanto siirtyy varsinaiseen päävaiheeseen, eli esityskauteen. Esityskausi on ohjaajantyön kannalta kevyin, sillä suurin osa työstä on siinä vaiheessa tehty. Ohjaajalle kuuluu kuitenkin usein esityksen kehittymisen ja työryhmän työskentelyn seuraaminen myös esityskauden aikana. Ohjaaja käy katsomassa esityksiä läpi esityskauden, ja antaa korjaavaa tai kiittävää palautetta tarpeen mukaan. Työryhmälle on usein katsojien reaktioiden lisäksi elintärkeää saada palautetta ohjaajalta esityskauden aikana, sillä ohjaaja on nähnyt koko esityksen elinkaaren ja kehityksen, ja on näin ollen herkempi huomaamaan erilaisia ilmiöitä elävän esityksen puitteissa.

 

Mikä on sinun työssäsi haastavinta?

Taiteen vapaan kentän rahoitushaasteet ja rakenne aiheuttavat sen, että freelancetaiteilijan on usein työskenneltävä samaan aikaan usean eri teoksen parissa, jotka yleensä ovat eri työnvaiheessa toisiinsa nähden. Kun toinen esitys pääsee ensi-iltaviikolle, on toisesta kuumin suunnitteluvaihe käynnistymässä ja kolmanteen haetaan jo rahoitusta. Kaiken aikatauluttaminen ja rahoituksen epävarmuudessa eläminen muodostaa usein tilanteita, että työtä on tehtävä hetkittäin liikaa. Omasta jaksamisesta ja rajoista tulee osata pitää kiinni.

 

Mikä on sinun työssäsi parasta?

Parasta teatterin tekemisessä on merkityksellisyyden kokeminen. Ohjaajana ja mahdollistajana koen olevani ihmisten kanava osallistua yhteiskunnallisiin aiheisiin haluamallaan vaikuttavalla tavalla. Parasta teatterissa on ihmiset, yhteistyö, yhteinen sävel, tunteet, täyttymyksen tunne sekä jaettu ilo.

Kuva: Mikko Vihervaara

Miksi juuri teatteri? Mikä sai sinut työskentelemään teatterialalla?

Esittävät taiteet ovat lapsesta asti tuntunet kutsuvilta ja omilta. Opiskelin lapsuuteni ja nuoruuteni tanssia, ja jo silloin rakastin sitä tunnetta, kun aistin yleisön energian kulisseissa hetkeä ennen esityksen alkua. Teatteri tuli itselleni luonnollisena jatkeena tanssin päälle, tuntui, että ilmaisu sai luvan kanssa uusia välineitä. Teatteri on tapa hengittää ja käsitellä maailmaa. Teatteri on koti.

 

Miksi teatteri on tärkeää?

Teatteri on tärkeää, koska se luo turvallisen tilan sekä kokijalle että tekijälle tuntea, oppia ja kokeilla erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Teatterissa voi oppia ihmisyydestä. Se mahdollistaa hetken ja paikan opetella empatiaa, joka on ihmisyyden taidoista ehkä tärkein.

Kuva: Matti Vahtera

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhteesi nuorisoteatteriin ja nuoriin

Mikä on suhteesi nuorisoteatteriin? Oletko ollut itse nuorena mukana nuorisoteatterissa vai oletko tutustunut nuorisoteatterin toimintaan aikuisiällä? Tai oletko työskennellyt nuorten kanssa teatterialalla? Kerro vähän tästä.

En ole itse ollut nuorena mukana nuorisoteatterissa, mutta tanssin 11 vuotta Espoon Balettiopistossa, joten jonkinlainen verrokkikokemus löytyy sieltä. Valmistuin yhteisöpedagogiksi vuonna 2007. Niiden opintojen myötä tutustuin myös nuorisoteatteritoimintaa nuorisotyön sekä kansalaistoiminnan perspektiiveistä. Suomessa on vahvat nuoriso- ja harrastajateatteriperinteet, jonka vuoksi maastamme löytyy hyvin laadukkaita nuorisoteatterin tekijöitä. Heti teatteri-ilmaisun ohjaajan opintojeni alettua työskentely nuorisoteatterin parissa tuntui luonnolliselta valinnalta. Nuorisoteatterissa toiminta vaatii pedagogista otetta, mutta on sitäkin palkitsevampaa sekä mielestäni erittäin inspiroivaa. Nuoret tekijät ovat tulevaisuus.

 

Mikä on paras muistosi nuorisoteatterista?

Parhaita muistoja on monia, mutta luonnollisesti upeat ja menestyneet tuotannot ovat osa niitä. Räminä musikaalikurssit Turun alueen kouluissa tuotti monen monta nuorisomusikaalia, Kaarinan nuorisoteatterissa taas sain olla osana sekä taiteellisesti kova tasoisia, että yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tärkeitä teoksia.

 

Miksi sinun mielestäsi nuorisoteatteri on tärkeää?

Nuorisoteatterissa nuoret pääsevät oppimaan ja kokeilemaan turvallisessa ympäristössä teatterin sekä elämän eri osa-alueita. Toiminnallisesti teatterin tekeminen on keskiössä, mutta teatteria tehdään ryhmässä muut ihmiset huomioiden. Teatterissa on vain yksi taipumaton sääntö; läsnäolopakko. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikesta muusta voidaan sopia työryhmän kesken. Teatteria ei voi tehdä yksilönä sooloillen.

 

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä, että olet ollut mukana nuorisoteatteritoiminnassa?

Olen oppinut ja nauttinut työskentelystä nuorisoteatterin parissa. Nuorten rohkeus, into ja oppimisen halu ovat kannustaneet myös minua uskaltamaan olla napa auki maailmalle.

 

Kuva: Markus Linden

Mitä vinkkejä antaisit nuorelle, joka on kiinnostunut nuorisoteatterista?

Mene rohkeasti mukaan. Kaikki otetaan mukaan sellaisina kuin ovat, mitään ei tarvitse osata etukäteen. Opetellaan yhdessä puhaltamaan ryhmänä yhteen hiileen, tuottamaan kokonaisvaltainen teatterikokemus yleisölle, olemaan parhaita versioita itsestämme.

 

Mitä vinkkejä antaisit nuorelle, joka on kiinnostunut teatterin johtamisesta tai ohjaajantyöstä?

Mene vakaasti kohti unelmia. Käy paljon teatterissa. Osallistu teatterin tekemiseen. Tutustu monipuolisesti teatterin osa-alueisiin ja niiden tekemiseen. Tarjoa itseäsi ohjaajan tai teatterin johtajan assistentiksi, mene mukaan tekemään juttuja, jotka susta on siistejä. Verkostoidu ja tutustu mielenkiinnolla ja ennakkoluulottomasti teatterintekijöihin.