Loading...
Auran nuorisoteatteri -blogi2021-02-11T15:48:04+03:00

Auran nuorisoteatteri -blogi

Haastateltavana Teatterituottaja ja ohjaaja Janne Jämsä!

Auran Nuorisoteatteri -blogissa haastatellaan teatterialan ammattilaisia,

jotka kertovat työstään teatterialalla. He kertovat myös ajatuksiaan suhteessa teatteriin ja nuorisoteatteriin ja antavat vinkkejä mitä tehdä, jos on ammatti teatterin parissa kiinnostaa.

 

Tämän postauksen on kirjoittanut Janne Jämsä,

Master of Culture and Arts / Medionomi YAMK ja Kulttuurituottaja AMK

 

Kuva: Frans Rinne

Terve!

Olen Janne Jämsä ja työskentelen teatterialalla sekä tuottajana että ohjaajana. Tällä hetkellä tuotan pääsääntöisesti erilaisia kiertue- ja vierailuesityksiä ympäri Suomen sekä ohjaan niin ammatti- kuin harrastajateattereissakin.

Olen tottunut siihen, että tällä alalla työskennellään melko pitkissäkin aikasykleissä. Tällä hetkellä minulla on esimerkiksi sovittu töitä syksyyn 2023 asti eli yli kahden vuoden päähän. Se luo tietynlaista turvaa sen suhteen, että tiedän töitä riittävän myös tulevaisuudessa. Olen aina pitänyt suunnitelmallisuudesta ja tämänkaltainen työntekemisen muoto sopii minulle erittäin hyvin.

Korona-aikana olen kuitenkin joutunut opettelemaan työntekemistä myös toisesta näkökulmasta käsin. Viimeisen reilun vuoden ajan olen joutunut heittämään monta suunnitelmaa ja työproduktiota roskiin suunnitelmien ja aikataulujen muututtua. Jos jotain hyvää pitää hakea koronapandemian vaikutuksista taide- ja kulttuurialalle, on se mielestäni se, että jokaisesta hetkestä, esityksestä ja harjoituksesta täytyy nauttia. Koskaan ei voi tietää onko kyseessä viimeinen kohtaaminen pitkään aikaan.

39 askelta (kuva Kimmo Peltonen)

 

Työssäni ehdottomasti parasta on erilaiset ihmiset. Olen koko työurani aikana työskennellyt eri taustaisten teatterintekijöiden kanssa, olivat he sitten harrastajia, alan opiskelijoita tai jo kokeneita ammattilaisia. Koska minulla on vahva harrastajateatteritausta, olen kokenut harrastajien kanssa työskentelyn itselleni kaikista antoisimmaksi. Vaikka ammattilaisten kanssa työskentely saattaa sujua toisinaan helpommin ja nopeammin, harrastajanäyttelijöissä näkyy selkeämmin prosessi sekä sen aikana tapahtuva kehittyminen. Se on antoisinta työssäni.

Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut teatterista taiteenlajina. Muutaman sattumuksen kautta päädyin lopulta harrastamaan teatteria kotipaikkakuntani Pieksämäen ammattijohtoiseen harrastajateatteriin. Ihastuin teatterin tunnelmaan välittömästi. Teatteri oli ja on siitä ainutlaatuinen harrastusmuoto, että siellä eri-ikäiset intohimoiset teatterilaiset kohtaavat. Kun astut sisään teatterin ovesta, niin ikäsi, taustasi tai muu sosiaalinen statuksesi katoaa. Uutta produktiota työstäessäni, koen aina työryhmän kuin omaksi perheekseni. Toisinaan on helpompaa, toisinaan haastavampaa. Mutta yhteinen päämäärä ja palo tehdä jotain yhdessä yhdistää.

 

Tatun ja Patun Suomi (kuva Karri Harju)

Teatterin tekemisessä minua viehättää yhteisöllisyys, tarinat sekä erilaisten aiheiden ja tunteiden käsittely. Rakastan dialogia, joka käydään tekijöiden ja yleisön kesken. Koen, että olen tekijänä onnistunut työssäni mikäli ohjaukseni herättää tunteita tai keskustelua. Siksi teatterin tekeminen ja katsominen on myös äärimmäisen tärkeää.

Jo harrastajavuosinani ja myöhemmin myös ammattilaisena olen tehnyt myös produktioita nuorten kanssa. Yläkoulu- ja lukioikäisinä olen ollut perustamassa kolmea eri nuorisoteatteria ja –ryhmää eri puolille Suomea. Näistä itselleni tärkeimmiksi nousi teatteriryhmä Ryhmäpaine, joka perustettiin teatteritaiteen lukiodiplomiani varten vuonna 2008. Teimme keväällä 2009 sovituksen William Mastrosimonen näytelmästä Bang bang you’re dead, jonka ohjasin syksyllä 2020 uudelleen Kaarinan Nuorisoteatterille. Ensimmäisestä Bang bangistä jäi monta huikeaa muistoa mieleen. Meidän oli alun perin tarkoitus esittää teosta vain kaksi kertaa, mutta esityksemme herätti niin valtavan kiinnostuksen, että lopulta esityksiä oli yhteensä 15. Vierailimme esityksellämme mm. Lahden seudun yläkouluissa ja lukioissa, mutta myös Ramppikuume-teatterifestivaalilla sekä Teatris-tapahtumassa Lappeenrannassa 2009. Ramppikuumeessa voitimme esityksellämme niin pääpalkinnon, varjopalkinnon kuin nuoren teatterin tekijän stipenditkin yhdessä pääroolin näytelleen Anna Pukkilan kanssa. Samoihin aikoihin minulla alkoi suuri kiinnostus kiertueteatteritoimintaan, josta tulikin minulle sitten myöhemmin tärkeä osa ammatti-identiteettiäni.

Näen nuorisoteatteritoiminnassa paljon mahdollisuuksia. Ensinnäkin koen, että ammattivetoinen nuorisoteatteritoiminta on äärimmäisen tärkeää, sillä sitä kautta nuoret saavat tutustua teatterin tekemiseen ammattilaisen ohjauksessa ja mahdollisesti saavat kipinän myös hakeutua opiskelemaan tai työskentelemään alalla. Ilman omia nuorisoteatterivuosiani en todennäköisesti olisi innostunut perustamaan omaa teatteriryhmää ja myöhemmin kouluttautumaan ja hankkimaan myös työn kautta ammattitaitoa alalla.

Niskavuoren nuori emäntä (kuva Mika Nurmi Photography)

Suosittelen nuorisoteatterin toiminnan mukaan lähtemistä ihan kaikille heille, jotka tykkäävät yhteisöllisestä meiningistä ja haluavat samalla olla mukana tekemässä taidetta. Nuorisoteatterin kautta voi löytää myös elinikäisiä ystäviä – kuten minulle itsellenikin on käynyt. Vertaisten kanssa teatterin tekeminen opettaa myös valtavan paljon niin teatterista kuin elämästäkin. Muistan, että nuorempana itse ainakin nautin keskusteluista, joita käytiin harjoituksissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Tuottamisesta ja ohjaamisesta kiinnostuneille haluan sanoa, että kokeilkaa ja tehkää rohkeasti erilaista teatteria, eri ryhmissä ja erilaisten tekijöiden kanssa. Kokeilkaa erilaisia työrooleja työryhmässä, hypätkää rohkeasti pois mukavuusalueeltanne ja olkaa avoimia uuden oppimiselle. Tuottaminen ja ohjaaminen on pääasiassa kokonaisuuksien hallintaa, joten erilaisten teatteriproduktion työtehtävien edes osittainen osaaminen lisää ymmärrystänne kyseisen ammattialan vaatimuksista ja erikoispiirteistä. Niistä on suuri hyöty tuottajan tai ohjaajan työssä.

Lopulta muistakaa olla kuitenkin armollisia itsellenne. Uskon siihen, että teatterintekijänä et ole koskaan valmis. Jokaisen prosessin tai produktion aikana pystyt kehittymään teatterintekijänä entistä paremmaksi, mutta myös opit itsestäsi jotain uutta. Ja se on teatterin rikkaus.


Go to Top